Lakata sairastamasta! Eikö tosiaan kuullosta oudolta. Tällaista luin aikakauslehdestä, kun odottelin työterveyslääkärille pääsyä. Lukemiseni jäi kesken, kun minut kutsuttiin sisään. Lehti oli vuodelta 2005, mutta nyt en edes muista lehden nimeä. Olisi tehnyt mieli pistää lehti laukkuuni, mutta..... Pitää varmaan tehdä uusi käynti ja ottaa pari vanhaa lehteä mukaan ja vaihtaa se niihin, jos nyt vielä sen lehden löydän ja jos he siihen suostuvat.

    Siis oikeesti. Lakata sairastamasta!? Asia jäi minua vaivaamaan ja mietityttämään.  Jotain siinä oli, että ihmiset jäävät kiinni sairauteensa. Eivät halua päästää siitä irti.
Kuinkahan se lakkaaminen onnistuisi? Vai olenko jo onnistunut, kun tässä vielä kirjoittelen?

    Jos ajattelen itseäni, niin jokaisen leikkauksen jälkeen, kun olen töihin mennyt, niin olen jättänyt sairauteni taakseni, enkä ole sitä miettinyt. Olen yrittänyt elää, niin kuin terve ja niin kuin minulla ei koskaan mitää syöpää olisi ollutkaan. Enkö kuitenkaan ole tahtonut tarpeeksi parantua, koska yksi kerta ei minulle riittänyt?? Pidinkö siis kuitenkin kiinni sairaudestani?

    Taisi olla sama lehti, josta luin, että ihmisen pitäisi saada mielihyvän tunteita. Ei ole periaatteessa väliä, mistä ne saa. Siinä oli esimerkkeinä: hyvä ruoka, hyvä musiikki, urheilu, seksi ja viini ym.

    Hyvä tanssimusiikki  ja tanssiminen ovat minulla olleet suuria mielihyvän tuojia. Mutta entäs sitten, kun leikkauksesta toiseen saat mennä ja muutenkin aina on ollut jostain päin kipeä (jalat erityisesti), niin ei siinä paljon tanssita. Oli  siis aikoja, että siitäkin täytyi luopua. No, taas voisin sanoa, että kiitos hainrustouutteen, kivut ovat kadonneet ja tanssijalka kulkee. Viimeksi, kun kävin tansseissa, niin sanoin, että tällä elää taas kauan. Siis varmaan sillä mielihyvällä, joka siitä reissusta jäi!

    Bio Carnosinista sanotaan, että se mm. palauttaa hajuaistin. En ole koskaan huomannut, että minulla olisi siinä ollut  ongelmia. Enkä kyllä ole aikaisemmin tiennyt, että makuaistissani olisi jotain vikaa. En vain mielestäni kokenut itseäni miksikään kulinaristiksi. Minulle oli melkein se ja sama, mitä söin. Eikä olisi tullut mieleenikään ottaa ruuan kanssa viiniä.

    Arvaatte varmaan, mitä aion kertoa. Jess! Carnosiini on saanut minut nauttimaan ruoasta! Siis todella! Nyt tuntuu, että syönpä mitä vaan, niin se maistuu, maistuu......niin ihanalta!!  Ja lasillinen viiniä ruoan kanssa. Se, se vasta on jotain!

     Kun tällaisesta ruokahetkestä tekee itselleen niin kuin juhlahetken, juhla-aterian, ja syö hitaasti nauttien ja välillä viiniä siemaisten, niin siinähän sitä on taas yksi mielihyväntuoja lisää.

    Terveisin Aliisa