Noin 6 - 7 vuotta sitten tunsin/huomasin ensimmäisen kerran jäykkyyttä itsessäni. Pikku hiljaa se vain paheni. Nivelet olivat arat ja jäykät. Sitä oloa on hyvin vaikea edes kuvailla. Voisi sanoa, että ehkä vain toinen vastaavan kokenut tietää, miltä se tuntuu. Lopuksi olo oli todella kuin puujaloilla olisin kävellyt.
Asun toisessa kerroksessa ja usein aamuisin, kun lähdin töihin, niin mietin, että voiko tämä liikkuminen olla näin vaikeaa. Onko tämä vanhuutta? Tuntuuko kaikista ihmisistä tältä? No, tietysti tuntuu. Ei kai minulla yksin voi tällaista jäykkyyttä olla.
Se jäykkyys tuli hitaasti ja hiipimällä. Huomaamatta. Jossain vaiheessa vain huomasin, että en osaa edes oikein kävellä. Jalkani kyllä liikkuivat, mutta lonkat eivät. Ne olivat todella jäykät. Oikeastaan koko kroppa oli raskas, arka ja jäykkä. Jälkeen päin ajatellen, jopa kasvolihakseni olivat kuin "muumioituneet". Yritän tässä nyt kuvailla, miltä minusta silloin tuntui. Enhän silloin tiennyt, että ei näin tarvitse olla. Ei ihminen muutu tällaiseksi, kun hän vanhenee.
Kuljin silloin tällöin tansseissa. Joskus jouduin istumaan vain sen takia, että nilkkani tulivat kipeiksi ja jalkani paisuivat ja niitä kuumotti. Olo oli kuin olisin kävellyt kuuman hellan päällä. Katselin muita naisia ja kyllä siinäkin mietin, että onko tämä vain minun vaivani?!
Hyvä ystävättäreni, joka on minua pari vuotta vanhempi siis vanhempi, tanssi ja mennä liihotteli kuin perhonen. Valittelin hänellekin oloani. Hän sanoi vain, että ei tunne mitään jäykkyyttä eikä muutakaan. Ajattelin, että kun hän joutuu työssään paljon liikkumaan ja kantelemaan, että ehkä se pitää hänet niin notkeana.
Nyt sitten, kun viimeisen kerran sairastuin (toivottavasti viimeisen), niin luin niitä Tri Tolosen sivuja, joihin olin jo aikaisemmin tutustunut. Siellä kirjoitetaan nestemäisestä hainrustouutteesta syövän hoidossa. Tämä hainrusto on siis nimeltään Angiobalans ja se on ampulleina. Ei siis jauheen muodossa.
Koska jo käytin muitakin Tolosen suosittelemia antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita, niin päätin ostaa myös tätä. Ja tietysti myös siksi, koska en niitä sytoja syöpäni hoitoon halua.
Oudot kolotukset kyllä lisääntyivät jonkin ajan kuluttua, kun näitä ampulleja aloin ottaa. Välillä jo mietin, että mistähän se syöpää nyt iskee. Jatkoin kuitenkin urheasti ampullin ottamista joka päivä. Aamulla aina ensimmäiseksi, eikä tuntiin mitään muuta.
Kun olin syönyt noin 25 ampullia, niin ihmeekseni huomasin, että minullahan on helpompi kävellä. Tunsin itseni hivenen notkeammaksi! Tämähän on aivan ihmeellistä! Ihmeellinen aine! Päivä päivältä aloin voida paremmin. Kolotuksetkin lakkasivat.
Luin lisätietoa hainrustouutteesta ja huomasin, että sitä käytetään moneen vaivaan. Yksi oli reumaan. Kun luin reumasta, niin huomasin, että tämä jäykkyys liittyy reumaan. Oliko minulla siis reumakin? Kävin kokeissa, mutta ei löytynyt siihen viittaavaa. Tosin lääkärini sanoi, että ei voida pois sulkea reuman mahdollisuutta.
Sitten luin, että syöpäpotilaalla on usein reumaoireita tai reuma. Ei vain kukaan koskaan (esim. lääkärit) ollut minulle siitä maininnut, niin kuin ei monesta muustakaan asiasta. Itse olen saanut netistä opiskella. Voi vain sanoa, että onneksi nyt on netti. Ei ollut vielä silloin, yli kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran sairastuin. Silloin oli vain se vahva tunne/tuntemus, että jotain muuta kuin sytostaatteja.
Jatkan ensi kerralla tästä...
Terveisin Aliisa
Asun toisessa kerroksessa ja usein aamuisin, kun lähdin töihin, niin mietin, että voiko tämä liikkuminen olla näin vaikeaa. Onko tämä vanhuutta? Tuntuuko kaikista ihmisistä tältä? No, tietysti tuntuu. Ei kai minulla yksin voi tällaista jäykkyyttä olla.
Se jäykkyys tuli hitaasti ja hiipimällä. Huomaamatta. Jossain vaiheessa vain huomasin, että en osaa edes oikein kävellä. Jalkani kyllä liikkuivat, mutta lonkat eivät. Ne olivat todella jäykät. Oikeastaan koko kroppa oli raskas, arka ja jäykkä. Jälkeen päin ajatellen, jopa kasvolihakseni olivat kuin "muumioituneet". Yritän tässä nyt kuvailla, miltä minusta silloin tuntui. Enhän silloin tiennyt, että ei näin tarvitse olla. Ei ihminen muutu tällaiseksi, kun hän vanhenee.
Kuljin silloin tällöin tansseissa. Joskus jouduin istumaan vain sen takia, että nilkkani tulivat kipeiksi ja jalkani paisuivat ja niitä kuumotti. Olo oli kuin olisin kävellyt kuuman hellan päällä. Katselin muita naisia ja kyllä siinäkin mietin, että onko tämä vain minun vaivani?!
Hyvä ystävättäreni, joka on minua pari vuotta vanhempi siis vanhempi, tanssi ja mennä liihotteli kuin perhonen. Valittelin hänellekin oloani. Hän sanoi vain, että ei tunne mitään jäykkyyttä eikä muutakaan. Ajattelin, että kun hän joutuu työssään paljon liikkumaan ja kantelemaan, että ehkä se pitää hänet niin notkeana.
Nyt sitten, kun viimeisen kerran sairastuin (toivottavasti viimeisen), niin luin niitä Tri Tolosen sivuja, joihin olin jo aikaisemmin tutustunut. Siellä kirjoitetaan nestemäisestä hainrustouutteesta syövän hoidossa. Tämä hainrusto on siis nimeltään Angiobalans ja se on ampulleina. Ei siis jauheen muodossa.
Koska jo käytin muitakin Tolosen suosittelemia antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita, niin päätin ostaa myös tätä. Ja tietysti myös siksi, koska en niitä sytoja syöpäni hoitoon halua.
Oudot kolotukset kyllä lisääntyivät jonkin ajan kuluttua, kun näitä ampulleja aloin ottaa. Välillä jo mietin, että mistähän se syöpää nyt iskee. Jatkoin kuitenkin urheasti ampullin ottamista joka päivä. Aamulla aina ensimmäiseksi, eikä tuntiin mitään muuta.
Kun olin syönyt noin 25 ampullia, niin ihmeekseni huomasin, että minullahan on helpompi kävellä. Tunsin itseni hivenen notkeammaksi! Tämähän on aivan ihmeellistä! Ihmeellinen aine! Päivä päivältä aloin voida paremmin. Kolotuksetkin lakkasivat.
Luin lisätietoa hainrustouutteesta ja huomasin, että sitä käytetään moneen vaivaan. Yksi oli reumaan. Kun luin reumasta, niin huomasin, että tämä jäykkyys liittyy reumaan. Oliko minulla siis reumakin? Kävin kokeissa, mutta ei löytynyt siihen viittaavaa. Tosin lääkärini sanoi, että ei voida pois sulkea reuman mahdollisuutta.
Sitten luin, että syöpäpotilaalla on usein reumaoireita tai reuma. Ei vain kukaan koskaan (esim. lääkärit) ollut minulle siitä maininnut, niin kuin ei monesta muustakaan asiasta. Itse olen saanut netistä opiskella. Voi vain sanoa, että onneksi nyt on netti. Ei ollut vielä silloin, yli kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran sairastuin. Silloin oli vain se vahva tunne/tuntemus, että jotain muuta kuin sytostaatteja.
Jatkan ensi kerralla tästä...
Terveisin Aliisa
Kommentit